Kevääseen kuuluu olennaisesti juosta paikasta toiseen, repiä hiuksia ja aiheuttaa lähipiirille mieletön stressi omilla tekemättömillä töillä - se on vääjäämätön perinne joka ainoa vuosi. Jos sitä ei itse onnistu aiheuttamaan, sen tekee joku muu kuitenkin. Tänä vuonna kevääseeni on kuulunut myös iso ja pelottava v:llä alkava asia - valmistuminen. Kouluun hakiessani ja sitä aloittaessani ajattelin neljän vuoden matelevan niin hitaasti, ettei kunnon kevätstressiä ole odotettavissa pitkiin aikoihin. Neljä vuotta meni, ja stressi tuli. Ja aiheutin sen itse.Lopputyön aloittamista ei voinut ajoittaa syyskuun ensimmäiselle päivälle, sillä silloinhan se olisi saattanut valmistua ajoissa - jopa ehkä liian aikaisin. Tekemistäni onkin sekoittanut haikeus koulun loppumisesta ja stressistä saada kaikki ajallaan valmiiksi. Mitä nopeammin siis teen työni, sitä nopeammin kaikki on ohi. Siinäpä täydellinen haikeuden ja stressin symbioosi.
Noidankehästä on kuitenkin vain yksi tie ulos. On kohdattava vaan elämä sellaisena kuin se tulee vastaan ja otettava se mitä saa vielä kun on aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti