4.4.11Päivät lipuvat ohi kuin kevään ensimmäiset sateet ja katoavat jonnekin jäljettömiin kuin menneen talven lumet. Kostea ilma oli kylmä kuin sammuneen rakkauden tuhka, kirjoitti Raymond Chandler jo 1940.
Lopputyönäyttelyni on jo vajaan kuukauden päästä, tajuan ja hätkähdän. Olen kai hajamielinen, epäjärjestelmällinen. Istun jouten työhuoneella ja katson isoa keskeneräistä akryylimaalausta. Taas yksi kuin onttona haavana auki ammottava suu, mitään näkevät silmät, pilvet yötaivaalla. Saman kuvan melankolista toistoa.
Usein on vaikea saada tekemisen päästä kiinni. Kuvaan ja sen tekemiseen unohtuminen on parhaimmillaan antoisaa ja innostavaa puuhaa. On vain jaksettava, yritettävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti