Aika juoksee jäniksenä: juuri siinä, aivan vinttikoiran kirsun edessä, saavuttamattomissa. Vasara tatuoi takaraivoani tekemättömistä töistä. Kuhmujen määrästä päätellen niitä tuntuu olevan liikaa.
Kirjaimet karhentavat kurkkua ja riipivät torvea tullessaan ulos. Yritän silti kakoa niitä paperille. Lenkkarit huutavat jo ovella. Muutama kilometri puuduttaa kurkun ja katkaisee vasarasta varren. Jäniksestä viis, maaliviiva häämöttää jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti